Olaus

Maa- ja elintarviketalouden valvonnassa tarvitaan asennemuutos

Viime perjantaina ahdingossa olevat ja tukirahojaan odottelevat kertoivat Senaatintorilla murheekseen ylivoimaiseksi kasvaneen byrokratian. Viljelijät eivät voi ymmärtää, mihin viranomaiset tätä usein epärelevantilta tuntuvaa tietomäärää tarvitsevat. Usein heistä tuntuu myös siltä, että viranomaiset saisivat osan tiedoista helpommin omista lähteistään itse, jos vain viitsisivät sitä hakea. Nyt tiedon kerääjiksi laitetaan byrokratiaan tottumattomat ja puolustuskyvyttömät alamaiset.

Vaikka EU:n tiedon tarve on loputon, vallitsee suomalaisessa virkamiehistössä jonkinlainen asenne-ero moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Olen työskennellyt maatalousviranomaisten kanssa mm. Ruotsissa ja Italiassa. Näissä maissa viranomaiset näkevät tehtäväkseen puolustaa maansa viljelijöitä EU:ssa. Meillä virkamiehet näkevät tehtäväkseen olla ennemminkin Brysselin viestintuojina viljelijöille. Säädösten vaatimukset viedään kritiikittä viljelijöille välittämättä siitä, onko tämä kohtuullista, tarpeellista edes vaadittua. Joskus kuulee huhuja suoranaisesta mielivallasta.

Suomalainen, ilmeisesti itäisestä naapuristamma aikoinaan vaikutteita saanut byrokratiakulttuuri ei kohdistu pelkästään maataloustuottajiin. Elintarvikevalvonnassa on samanlaisia esimerkkejä jalostuksessa ja jakelussa. Alan suurilla yrityksillä on osaamista ja neuvotteluvoimaa saada aikaan kohtuullisia ratkaisuja, mutta esimerkiksi pienimuotoinen elintarvikkeiden jalostus joutuu liian usein kohtuuttomien viranomaisvaatimusten eteen. Pieniin teurastamoihin, leipomoihin, suoramyyntipisteisiin ja torimyyjiin sovelletaan periaatteessa samoja kriteereitä kuin suuryrityksiinkin, vaikka riskitasot ovat aivan eri luokissa. Tähän ongelmaan ovat jotkin kunnalliset valvontaviranomaiset esim. pääkaupunkiseudulla hitaasti heräämässä.

Taipumattomat viranomaiset vetoavat helposti EU:n määräyksiin. Näinhän kunnon byrokraatit itseään suojellakseen yleisesti tekevät. On kyllä kummallista, että Keski- ja Etelä-Euroopassa samat säädökset saavat usein aivan erilaisia tulkintoja. Kulkiessa vaikkapa saksalaisilla, italialaisilla tai espanjalaisilla toreilla voi siellä nähdä myytävän lihaa, makkaroita, juustoja ja muita elintarvikkeita kuin taideteoksina myyntipöydille asetettuina. Eivätkä näin myytyjä elintarvikkeita ostaneet ja syöneet ihmiset näytä yhtään sairaammilta kuin täällä Suomessa, korkean lämpötilan ilmanalasta huolimatta.

Tuntuu, että suomalaiset viranomaiset ylitulkitsevat EU:n säädöksiä kotimaisten yrittäjien vahingoksi. Suomalaisen elintarviketalouden kilpailukyvyn kannalta on ongelmallista, että meillä viranomaiset vaativat usein sellaisia investointeja, joita muualla ei tarvitse tehdä.

Kuuliaisuus viranomaisia kohtaan istuu meissä suomalaisissa syvällä. Tämä vahvistaa viranomaisten vaatimuksia säädösten tinkimättömästä noudattamisesta ja estää käytännöllisten, maalaisjärkeen pohjautuvien sovellusten etsimisen. Moista joustamattomuutta ja pakottamista ei ikinä hyväksyttäisi esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa.

Palatakseni vielä viljelijöiden raportointivelvoitteisiin näyttää siltä, että raportoinnin aiheuttamat kustannukset hyötyyn nähden eivät ole kenenkään kontrollissa. Kustannus on koko ajan lisääntymässä. Kasvava virkamieskunta laatii määräyksiä uudesta raportoitavasta ja yrittää siirtää omia tiedonhankintakustannuksiaan viljelijöille. Viljelijöiden rajallisesta ajasta kuluu entistä enemmän heidän näkökulmastaan tuottamattomaan työhön.

Turhan byrokratian purkutalkoisiin sitoutuneen maan hallituksen pitää kiireesti aloittaa tähän tähtäävät toimet koko elintarviketaloudessa. Tähän ei riitä pelkästään säädösten purku. Tarvittavan asennemuutoksen aikaansaaminen on vaikea, mutta välttämätön osa ratkaisua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Evira on ilmoittanut asiaa tiedustelleille lihan ja kalan vientiluvista Kiinaan, että sen tehtävänä ei ole viennin edistäminen ja että yhtään uutta markkina-aluetta ei ole avattu Suomelle vuoden 1998 jälkeen.

Eero Mattila

Tähän kirjoitukseen on helppo yhtyä. Usean muun Euroopan maan (Ruotsi, Norja, Tanska, Itävalta, Saksa, Englanti) viljelijän kanssa keskustellessa suomalainen virkamies asenne on heille täysin tuntematon asia. Vastaavia ongelmia ei edes synny, koska koko elintarvikeala valvojat mukaan lukien pyrkii ennakoimaan ongelmat ja etsimään niihin ratkaisut yhdessä.
- Suomessa virkamies saa ilmeisesti sulan hattuunsa kun hän löytää ongelman ja ryhtyy sen päällä istumaan. Eikä mieleenkään tule, että ongelman voisi ratkaista. MAVI on tästä ikävässä mielessä hyvä esimerkki.
- On selvää, että muuttuvassa maailmassa ongelmia tulee eteen, mutta jos elintarvikealalla olisi koko ketjun kattava positiivinen tahtotila niin muuta ei tarvittaisi. Silloin eteentulevat ongelmat pystytään yhdessä ratkaisemaan.

- Pakko jakaa omakohtainen kokemus monivaikutteisen kosteikon rakentamisesta. WWF tarjosi noin 6 vuotta sitten ilmaista suunnittelupalvelua. No lähdimme naapurin kanssa hankkeeseen mukaan, koska tottakai ympäristö on tärkeä ja meillä oli kosteikoksi hyvin sopiva alue hallinnassa. No suunnitelmaa tehdään ensin puoli vuotta WWFn kanssa ja sitten tarkastajat tarkastavat sitä puolitoista vuotta ja pyytävät muutoksia, Ely-keskuksen tarkastajat ja ympäristökeskuksen tarkastajat ovat tietysti eri mieltä muutoksista, 15 muutosvaiheen jälkeen otin yhteyttä Ympäristökeskuksen johtajaan ja vihelsin pelin poikki, tulostin kaikki 15 versiota ja lähetin paperinipun johtajalle jo etukäteen. Tapaaminen oli lyhyt ja ytimekäs, muutosvaatimuksiin ei ole perusteita ja suunnitelma hyväksyttiin samantien.

- Toteutusvaiheessa informoin joka vaiheessa ELY-keskusta ja pyysin päätöksille ja materiaaleille vahvistusta. Loppumaksun yhteydessä soitin vielä erikseen varmistaakseni, että kaikki paperit ja kuitit ovat saapuneet tarkastajalle juuri sellaisina kun on sovittu. Parin kuukauden päästä tarkastaja pyytää minua perumaan maksatushakemukseni. Kieltäydyn tietysti koska kosteikko on jo tehty ja työt maksettu ulkopuoliselle urakoitsijalle. Tästä hyvästä reilu 4 000 euroa kustannuksista mitätöidään ja minulle mätkäistään 1 500 euron sanktio harhaanjohtavan tiedon antamisesta.

- Siis sama tarkastaja joka on neuvonut minua tekemään toimenpiteet - sanktioi minua siitä, että olen noudattanut hänen ohjeitaan. Hallinto-oikeudessa todetaan, että päätös on oikea, minun hakijana pitäisi osata tulkita lakia oikein eikä se seikka että olen noudattanut tarkastajan ohjeita helpota minun vastuutani.

- Helposti tulee sellainen ajatus päähän, että suomalainen virkamies kuluttaa tarkoituksella asiakkaiden aikaa ja keksii erilaisia syitä vetkuttaa päätöksentekoa. Mitään henkilökohtaista vastuuta virkamiehellä ei ole ja tämä ikävä kyllä on johtanut useassa tapauksessa mielivaltaiseen toimintaan.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Suurkiitos kirjoituksesta!

Pitääkö paikkaansa, että Italiassa liikaa nipottava tarkastaja vaihdetaan?

Suomessa ollaan kuuliaisia ohjeille ja säännöille, joten huomautettavaa ei löydy kuin byrokratialla - tarkoituksella aiheuttamalla.

Pekka Iiskonmaki

Suomessa tilanne on jo niin vakava, että ehdotan Eviran ja Maatalousviraston lopettamista.

Evira perustettiin 2006 ja oli susi syntyessään. Suurin syy sen perustamiseen oli suojatyöpaikat.

Maatalousvirasto on jo näyttänyt kykenemättömyytensä.

Kaiken paperisodan voi hoitaa kuntien maaseutuasiamiehet.

Toimituksen poiminnat