Olaus

Sotepalveluiden organisoinnissa tarvittaisiin vaihdannan asiantuntemusta

 

Sotepalveluiden valinnanvapaudesta käydään kiivasta keskustelua. Sosiaalipolitiikan asiantuntijat vastustavat tiukasti markkinoiden tuomista Soteen, kun taas hallituksen käyttämät talousasiantuntijat haluavat markkinatalouden ulottamista myös sosiaalipalveluihin.

 

Näiden ääripäiden asiantuntemus lähtee hyvin erilaisesta tieteellisestä viitekehyksestä. Valinnanvapauden perusteena on perinteiseen talousteoriaan pohjautuva ajattelu, jonka mukaan vaihdannan on tapahduttava markkinoilla. Sosiaalipolitiikan asiantuntijoiden kokemuspiiri puolestaan pohjautuu miltei yksinomaan vaihdantaan, joka tapahtuu julkistalouden ehdoin. Näissä piireissä usko markkinavaihdantaan on perinteisesti ollut epäileväistä.

 

Keskustelusta puuttuu sellainen lähtökohta, joka pohjautuu vaihdantainstituutioiden taloustieteeseen. Näin on varmasti siksi, että tämän alan edustajia on Suomessa vähän. Talousnobelisti Oliver Williamson sanoo, että markkinat ovat lähtökohtaisesti tehokkain vaihdannan muoto, mutta markkinavaihdanta ei sovellu jokaiseen vaihdannan tilanteeseen. Tietyt yhteiskunnalliset palvelut on vain pakko jättää yhteiskunnan tuotetaviksi, vaikka markkinavaihdanta periaatteessa olisi tehokkaampaa. Kuten oma talousnobelistimme Bengt Holmström puheessaan eduskunnalle totesi, yhteiskunnan toimesta tapahtuvaa vaihdantaa on vaikea tehostaa muuten kuin huolehtimalla, että sitä on mahdollisimman vähän.

 

Hyvin toimivat markkinat eivät synny itsekseen, vaan tarvitsevat tuekseen hyvän institutionaalisen kehikon, ts. vaihdannan pelisäännöt. Pelisäännöt pitävät huolen siitä, että kaikilla osapuolilla on tarvittava tieto tehdä kokonaisuuden kannalta järkeviä päätöksiä, kenenkään markkinavoima ei ole ylivoimainen toisiin nähden, kellään ei ole kannustinta huijata toisia, ja sisään rakennettu kannustinjärjestelmä pitää huolen siitä, että resurssit ovat tehokkaassa käytössä.

 

Hyvin toimiva vaihdantajärjestelmä ei siis olekaan toisensa poissulkeva vaihtoehto markkinavaihdannan ja yhteiskunnan tuottamien palveluiden välillä, vaan niiden yhdistelmä. On olemassa riittävää tutkimusnäyttöä siitä, että markkinavaihdantaa kannattaa käyttää siellä, missä se saadaan vaihdannan pelisääntöjä muokkaamalla toimimaan hyvin. Sitten on joukko palveluita, jotka yhteiskunnan kannattaa tuottaa itse, vaikka palveluita saisi markkinoilta edullisemmin. Näin on tilanne esimerkiksi silloin, kun palvelun saanti markkinoilta on epävarmaa, tai jos markkinat sallivat jonkun osapuolen  käyttää tilannetta jotenkin hyväksi muiden kustannuksella.

 

Kuten totesin, vaihdannan taloustieteen tuntijat ovat maassamme harvassa. Sen puutteessa Soten valinnanvapauden valmistelijoille voisi olla hyödyksi tutustua kolmannen talousnobelistin Elenor Ostromin tutkimuksiin Chicagon poliisilaitoksen uudelleenorganisoinnista. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat